Oikeuskanslerin virasto ja tietosuoja
Kirjoitin Diaarin puolella tietosuojasta Vantaan kaupungin ja Wilma-järjestelmän osalta. Nyt, hieman yllättäen, kirjoitan samasta aiheesta, mutta Oikeuskanslerin viraston osalta.
Tietopyyntö
Tein tietopyynnön OKV:lle syyskuun ensimmäisenä päivänä Petteri Orpon toimittamista vastauksista ja selvityksistä liitteineen. Halusin nähdä mitä hän oli konkreettisesti kirjoittanut vastauksessaan oikeuskanslerille.
Mm. Yle on uutisoinut pääministerin vastauksista, en niihin tässä mene sen tarkemmin. Mielenkiintoista onkin vastauksen saaminen tietopyyntööni.
Vastaus
OKV vastasi tänään kello 15.42 tietopyyntööni, juuri kahden viikon määräajan sisällä. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs:
ohessa pääministerin ja valtioneuvoston kanslian selvitys Helsinki Garden -asiassa OKV/1758/10/2026. Selvitysten liitteissä on salassa pidettävää tietoa ja niiden osalta pyydämme teitä olemaan yhteydessä ko. ministeriöön.
Vastauksessa oli pääministerin selvitys, VNK:n selvitys ja yksi liite. Liiteluettelossa liitteitä on kahdeksan. Puuttuvia liiteryhmiä on kuusi, ja yksi toimitettu liite ei vastaa liiteluetteloa. Vastauksesta puuttuu myös päätös, lainkohdat sekä tieto siitä, onko pyyntö siirretty toiselle viranomaiselle. Tietopyynnön vastaus ei siis täytä lainsäädäntöä, eikä toteuta sen henkeä, mutta käsittelen tätä myöhemmin Diaarissa tarkemmin. Vastauksessa on yksi iso ongelma minun näkökulmastani.
Henkilötietojen luvaton luovutus
Kun sähköpostia lähettää, vastaanottajia voi lisätä sekä vastaanottaja-kenttään että kopio-kenttään (CC), mutta myös piilokopio-kenttään (BCC). Kun vastaanottajia lisää BCC-kenttään, ei tietoa vastaanottajasta mene muille vastaanottajille. He näkevät ainoastaan vastaanottajat ja kopiot. BCC-kenttää käytetään usein kun lähetetään manuaalisesti suurelle määrälle vastaanottajia viestejä, eikä haluta levittää vastaanottajista tietoa ristiin. Esimerkkinä pienimuotoiset uutiskirjeet.
OKV:n kirjaamo käytti vastauksessaan pelkkää vastaanottajat-kenttää vastatessaan tietopyyntöön. Vastaanottajia oli 32 kpl. Ne ovat tulkintani mukaan kaikki eri medioiden toimittajia tai koontilaatikoita, ja minä olen ainoa joka ei tehnyt tietopyyntöä jonkin toimituksen lukuun. Toisin sanoen minun nimeni, sähköpostiosoitteeni ja yhteyteni tähän tietopyyntöön vuodettiin valtakunnan suurimmille medioille ilman minun lupaani.
Hopeinen pilvenreunus
Jotakin hyvää tästä virheestä silti seurasi. Helsingin Sanomien toimittaja Jarno Liski lähetti koko jakelulistalle kyselyä miksi OKV ei luovuta liitteitä. Jakelulistalla on paljon suomalaisen politiikan toimittajia. Eli, kirjaamon virhe mahdollistaa minulle myös oppimisen, kun pääsen näkemään miten ammatikseen tätä tekevät kommunikoivat viranomaisille. Haluan nähdä loput keskustelusta ja vastaukset Liskille, mutta tämän saan vain, jos virasto tekee saman virheen uudestaan.
Liskin kysymys on myös lainsäädännöllisesti mielenkiintoinen. VNK on päätöksessään pitänyt Garden Helsinkiin liittyviä sähköpostikeskusteluja kokonaan salassa pidettävinä tai julkisuuslain 5 § 4 momentin mukaisesti "ei-asiakirjoina". Jos ne nyt on luovutettu OKV:lle, ei OKV voi enää ainakaan jälkimmäisellä perusteella niiden luovuttamisesta kieltäytyä. Momentin rajaus nimittäin koskee vain asiakirjoja, joita ei arkistointilainsäädännön mukaan ole liitettävä arkistoon. Oikeuskanslerille annetun selvityksen liitteet kirjataan ja arkistoidaan.
Seuraavat askeleet
Lähetin OKV:n tietosuojavastaavalle tiukkasanaisen viestin, jossa pyysin selvitystä seuraavista asioista:
- Millä oikeusperusteella nimeni ja sähköpostiosoitteeni luovutettiin muille vastaanottajille, ja miksi avoin jakelu katsottiin tarpeelliseksi?
- Onko tapahtuma arvioitu ja kirjattu mahdollisena henkilötietojen tietoturvaloukkauksena? Mikä on arvion lopputulos ja perustelu?
- Miten tapahtuman riski oikeuksilleni ja vapauksilleni sekä mahdolliset ilmoitusvelvollisuudet on arvioitu?
- Mihin korjaaviin toimiin virasto ryhtyy tietojen leviämisen rajoittamiseksi ja vastaavien tilanteiden estämiseksi?
Mielenkiintoista nähdä millaisia vastauksia saan, vai saanko ollenkaan.
Olen ennenkin kohdannut vaikeuksia ja kitkaa asioidessani julkisten toimijoiden kanssa. Olen itse sitä mieltä että verovaroin kustannetut toiminnot ovat olemassa ensisijaisesti kansalaisia varten. Ihmisiä varten. Koen kuitenkin tiedon saamisen siitä, miten meidän yhteisiä asioita hoidetaan kulissien takana todella hankalaksi. En sano, että se on tahallista. Mutta raskasta se on.